”Missä lankakerä liikkuu, missä kiikkutuoli kiikkuu, missä uunin lämpö hohkaa, siellä kissa vallaton”, vaikka lomamökissä. *
Salaperäinen, mielenkiintoinen
Kissa on viehättävä, mutta jotenkin salaperäinen eläin. Se voi olla tosi persoonallinen ja luonteeltaan ne ovat keskenään erilaisia. Ne ovat uteliaita ja kiinnostuneita siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Toisaalta ne ovat hyvin itsenäisiä esim. verrattuina koiriin. Koirille ihminen, isäntä tai emäntä on tärkeä. Kissan puolestaan sanotaan kiintyvän enemmän kotiympäristöön kuin ihmiseen.
Minä ja kissa
Minulla on ollut aiemmin melko vähän kokemusta kissojen kanssa elämisestä. Täällä maalla asuessa olen tutustunut niiden olemukseen ja sielunelämään. Tällä hetkellä taloudessamme elelee kaksi kissaa, sisarukset Manu ja Miina. Sitä ennen saimme pitää noin vuoden Hilleviä, joka ei koskaan tottunut luottamaan ihmiseen. Olosuhteista johtuen se ei ollut meidän asuintiloissamme. Tuli se päivä, jolloin ikkuna oli jäänyt sen verran raolleen, että Hillevi karkasi. Sen jälkeen etsinnöistä huolimatta sitä ei löytynyt, mikä on hyvin surullista.
Mennään tarinan alkuun
Oli jo melko myöhäinen syysaamu 2015, kun isäntä toi rukkasissaan sisälle pienen kissanpoikasen. Se oli tosi surkeassa kunnossa ja olisi varmaan menehtynyt, jos olisi ollut vielä yhdenkin yön ulkona. Laitoin sille pesän koppaan, ostin hylamaitoa ja muovipipetin. Aloitin ruokkimaan sitä pipetin avulla, maitoa ja vettä vuorotellen, sillä ajattelin sen tarvitsevan ennen kaikkea nesteytystä. Siitä se sitten alkoi toipua ja pikkuhiljaa syödä kiinteää ravintoa. Koska se oli löytynyt Hillevin nimipäivänä, niin aloimme kutsumaan sitä sillä nimellä, olihan se tyttökissa. Hoidimme rokotukset ja steriloinnin. Mäyräkoiriemme kanssa Hillevi tuli hyvin toimeen, mutta ei oikein Saku-koirani kanssa. Siksi nuo kolme muuttivat studioon nukkumaan. Tämä tarina ei päättynyt siis hyvin, kuten jo edellä kerroin, vaan Hillevi oli meillä vain vuoden.
Vaeltavien kissojen metsästys
Syksyllä 2017 pihapiirissä vieraili harmaa aikuinen kissa. Sen mukana liikkui myös kaksi poikasta. Haimme paikallisesta löytöeläinkodista pyydystystä varten loukun, johon ensin menikin emokissa. Myöhemmin saimme sinne myös toisen pennuista. Ajattelin silloin, että ottaisin sen pennun. Kuitenkin kissan olinpaikkaan oli tullut kysely saada pentu, joten se menikin muualle. Hyvä niin, sillä se oli aika villiintynyt ja sähisevä kakara.
Kuinka tulivat ystäviksi nämä nykyiset lemmikkimme?
Eipä aikaakaan, kun löytöeläinkodista tultiin käymään meillä. Autosta löytyi kaksi pientä kissan lasta. Toinen oli aivan musta ja toinen kirjava. Nämä oli tuotu löytöeläinkodille, ja ne etsivät nyt omaa oikeaa kotia. Eihän siinä sitten muuta voinut, kuin ottaa ne vastaan. Sitten taas eläinlääkäriin ja rokotuksiin yms.. Ne olivat muuten hyväkuntoisia, mutta korvapunkkeja saatiin häätää niiden korvista. Niitä tuli Hanillekin, mutta kaikki saatiin hoidettua kuntoon. Ilmeni, että sileäkarvainen oli poika, ja pörröisempi ”kilpikonnaväritteinen” oli tyttö. Koska ne olivat sisarukset, annoin niille nimeksi Miina ja Manu lasten satukirjan kissasisarusten mukaan.
Leikkiä, kilpajuoksua ja ystävyyttä
Manusta on kasvanut kaunis nuori kolli, vaikka se tullessaan oli niin kovin pieni verrattuna siskoonsa. Se muistuttaa mustaa pantteria. Miina-neiti on hyvin elegantti kauniissa turkissaan. Onneksi meillä on täällä hyvää tilaa juosta ja kiipeilläkin. Näppärästi ne ponkaiseva keittiökaappien päälle, missä tassuttelevat taitavasti tai lötköttävät tarkkailemassa kodin tapahtumia. Välillä vedetään sellaisia kierroksia perätysten, että ”pois tieltä risut ja männynkävyt”. Toisinaan kuuluu melkoinen keskinäinen rähinä ja sitten taas nuollaan toinen toistaan. Miina on päässyt tutustumaan omaan piha-alueeseen, mutta Manu on jossakin määrin paljon arempi. Muutaman kerran kesällä se oli ulkona ja kökötti kukkapenkissä kasvien suojassa. Kun tulee vieraampia ihmisiä käymään, Manu vetäytyy piiloon ja Miina tulee tekemään tuttavuutta.
Muutoksia – uusi perheenjäsen
Saapa nähdä, miten elämä järjestyy, kun lähiaikoina meille muuttaa uusi pieni koiranpentu! Uskon kuitenkin, että kaikki jo täällä asuvat neljä sopeutuvat hyvin yhteiselämään ja ottavat sen mukaan laumaan. Kuiskasin Hanille tänään, että otathan sitten pikkuisen hoivaasi niin kuin Tomppakin on ollut.
Silfvastas Holiday Homes ottaa vastaan kissaystäväsikin, joten ole huoletta, et tarvitse etsiä sille hoitopaikkaa! (Palvelut)
*(Cuulas Trio, Pauliina Myllymäki, Vallaton kissalaulu)