Elämäni nuoruusvuodet
Opiskelen elämää varten
Lähden agraari-alalle
Nuoruusvuosinani elämäni jatkosuunnitelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Lähden opiskelemaan agraari-alaa. Tässä vaiheessa en voi vielä ajatella maanviljelijän ammattia, koska näet vanhempani ovat vielä suhteellisen nuoria itse siinä jatkamaan. Toisaalta tiedän, että agrologeilla on hyvät mahdollisuudet työllistyä. Sillä koulutuksella saattoi saada töitä maatalouskonekaupan piiristä, vakuutus- ja pankkialalta, maataloussihteerinä, maataloustuottajien neuvojana, poliitikkona yms.
Niinpä menen Kemiön maamieskoulun ja siitä jatkan ruotsinkielisessä oppilaitoksessa Högre svenska lantbruksläroverket. Loppujen lopuksi suoritan agrologin tutkinnon 4 vuodessa hyvin arvosanoin.
Noina vuosina opiskeleminen alkaa tuntua mielekkäältä. Nyt opiskelee elämää varten enkä vain jotakin teoriaa. Hankitulla tiedolla tulee saada jotakin aikaan, sillä luodaan jotakin tuottavaa, jolla on rahallistakin arvoa. Tämä ajatus nytkin minua motivoi uuden oppimisessa.
Opiskeluvuosiin liittyy monia mukavia muistoja. Se oli mieluisa elämänvaihe. Välillä toki melko reipasta opiskelijaelämää, mutta silloin sitä jaksoikin
Turku on hieno kaupunki, ja siellä vietetyt vuodet säilyvät muistoissani kuten laulussa sanotaan ”Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan mmuistoissain’ jälleen sen luoksein saan.”
Suomen armeijan leipiin
Suorittamassa varusmiespalvelua Dragsvikissa
Suoritan opintoni loppuun ja sitten alkaa varusmiespalvelu. Vaikka moni nuori valittaa ja harmittelee armeijassa oloa, niin minä loppujen lopuksi viihdyn siellä. Armeijan leivissä yksivuotinen taival kiinnostaa minua alusta alkaen. Varsinkin aliupseerivaiheesta reserviupseerikoulutukseen Haminaan ja takaisin peruskomppaniaan antaa miehelle hyvän opetuksen siitä, mitä joskus voi tapahtua ja mitä kannattaa puolustaa.
Dramatiikkaa – lopun alkuko?
Ollakseni rehellinen minun on kerrottava se tosiasia, ettei tämä matka onnistunut ilman ”kyyneleitä”. Vastaan tulee nyt kieliongelma, sillä en ole oikeastaan koskaan opiskellut suomenkielellä, vaikka olen puhunut suomena lapsesta saakka. Upseerikoulutuksessa voisin kyllä opiskella ruotsiksi, mutta ohjeet ja komennot sekä luennot ovat suomeksi. Se ei vaan toimi kohdallani ollenkaan. En anna kyllä periksi, vaan hammasta purren yritän eteenpäin.
Jossakin vaiheessa tilanne näyttää tosi huonolta. Joudun esimiehen puhutteluun kaksi kertaa, mutten anna periksi. Kaksi kaveria joutuu lähtemään ” maitojunalla” takaisin peruskomppaniaan.
Onnistumisia sittenkin
Lieneekö tuolta taivaista tultu auttamaan, sillä kuin ihmeen kautta kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin. Homma alkaa sujua: RUK:sta selviän hyvin paperein ja saan luutnantin natsat. Armeijan loppuaika peruskomppaniassa eli Dragsvikissä sujuu paremmin kuin hienosti. Kouluttajana olo leppoisaa aikaa. Pärjään kavereiden kanssa hyvin. Siihen vaikuttanee se, että luonteeni mukaisesti tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämä on heijastunut positiivisena palautteena myöhemmissä tehtävissäni. Tästä sitten seuraavalla kerralla.