Aika astua työelämään
Myyntityössä
Varusmiespalvelu on suoritettu ja nyt on aika astua työelämään.
Ensimmäinen työnantajani on Porvoon HANKKIJA, jonka palveluksessa vierähtää kolmisen vuotta. Siellä markkinoin ja myyn isännille maataloustraktoreita, puimureita sekä maataloustyökoneita.
Hankkijalla saan hyvää teoreettista koulutusta myyntiin, jopa videoinnin avulla, mikä on uutta 70-luvulla. Samaa ei voi oikein sanoa kenttäkoulutuksesta. Minulle luvataan kyllä muutaman kuukauden ajaksi kokeneempi edustaja perehdyttämään ja opastamaan käytännön tilanteissa. Se jää kuitenkin vain lupaukseksi, sillä työnjohto eikä osaston johtaja ole asian suhteen ajan tasalla.
Yksin on kohdattava käytännön haasteet! Kyllähän myyntityö yksinään on vasta aloittavalle nuorelle miehelle liian suuri pala purtavaksi ja se kävi lopulta ahdistavaksikin.
Kunnan virkamiehenä
Kun hätä on suurin, on apukin yleensä lähellä. Aivan oikealla hetkellä tuleekin onneksi puhelinsoitto Lapinjärven kunnasta. Minulle tarjotaan maataloussihteerin tointa, jossa vierähtää jopa kymmenen vuotta. Se on elämäni parhaimpia työjaksoja.
Agrologin pohjakoulutukseni sopii varsin mainiosti tähän hommaan. Siihen sisältyy kaikki maatalousyrittäjän talouteen liittyvä neuvonta sekä karjatalouteen kohdistuva lomitusjärjestelmä. Varsinainen viljelykseen liittyvä neuvonta kuuluu lähinnä maatalouskeskukselle.
Työvuosieni aikana maatilatalous kehittyy huimasti: Tilojen pinta-alat suurenevat, karjamäärä lisääntyy ja maatalous koneellistuu voimakkaasti. Viljelijöiden lomitustoiminta vilkastuu. Lapinjärven kunnalla on parhaimmillaan 24 lomittajaa, mikä on kunnan kokoon nähden suuri määrä koko maassa.
Maatiloilla investoidaan 80-luvulla paljon. Tarvitaan lainaa maan ostoon, rakentamiseeän ja moneen muuhun kohteeseen.
Eräs yksityinen piirre tulee tässä mieleeni. Pelloilla kulkee paljon porukkaa, jonka tehtävänä on kitkeä pois hyötyviljan joukosta ns. hukkakauraa, joka saastuttaa muuten koko sadon.
Eräänä päivänä koittaa se hetki, jolloin takki on tyhjä, ts. on annettu tähän sarkaan kaikki, mitä minulla annettavana on. Esimiehenikin huomaa tämän ja toteaa, että nyt on Kaitsun aika lähteä kohti uusia haasteita.
Pankkialalla ja maanviljelijänä
Jälleen avautuu eteeni uusi tilaisuus. Elimäen Osuuspankki (nykyisin Länsi-Kymen OP) perustaa Lapinjärvelle uuden sivukonttorin, jonne minut palkataan konttorinjohtajaksi vuonna 1984.
Saan todella hyvän koulutuksen pankkialalle, mutta en valitettavasti voi jatkaa toimessa kuin kolmisen vuotta. Vanhempani nimittäin sairastuivat vakavasti, joten minun on jäätävä kotiin hoitamaan maatilaa aina vuoteen 2011 asti.
Klapeja uuneihin ympäri Uuttamaata
Maatilan hoitamisen oheen perustan 1987 Pukaron polttopuu -nimisen klapiyrityksen. ”Alku aina hankala, mutta lopussa kiitos seisoo.” Tämä sananlasku pitää paikkansa, sillä yritys kasvaa Suomen yhdeksi suurimmista polttopuita myyvistä yrityksistä. Puita tuotetaan noin 4000 kuutiometriä vuodessa. Raakapuuta toimittaa Itä-Uudenmaan Reviiri.
Yrityksessä on yksi palkattu työntekijä kuorma-autonkuljettajana ja toinen tuotantokoneen käyttäjänä silloin, kun en itse ole hoitamassa hommaa. Työtahti on melkoinen, ja siinä hommassa mieheltä menee lonkkanivelet. No, ei hätää, sillä laitetaan uudet nivelet!
Klapiyritys myydään vuonna 2008.
Matkailua ja majoitustoimintaa
Se on nyt vaan niin, ettei meikäläisen luonteelle sovi jäädä toimettomaksi.
Eräänä päivänä, taisi olla vuosina 2010-2011, syttyy idealamppu ajatuksissani! Tuossa tontilla seisoo tyhjillään kaksi hirsimökkiä, joita voisi alkaa vuokraamaan. Aluksi yritys toimii nimellä Henna House Oy, myöhemmin se tunnetaan nimellä Silfvastas Holiday Homes. Muutaman vuoden kuluttua erillisessä piharakennuksessa sijaitseva toimisto sanerataan huoneistoksi. Joen rantatörmälle rakennettaan aito suomalainen puilla lämmitettävä ”edustussauna.”
Tässä tämä matka on jatkunut, kovaa työtä vaatien. Saa nähdä, kuinka kauan elonpäiviä riittää ja ehtiikö oikeasti eläkkeelle. Kyllä ikä luonnollisesti tuo jo omat haasteensa. Onhan työelämää jo ollut yli 40 vuotta täydellä tohinalla.
Musiikkia matkassa
Musiikki kulkee koko matkan mukana elämässäni. 70 vuotta tulee täyteen 2018, jolloin teen päätöksen luovuttaa Borgå Damkör -kuoronjohtajan hommat nuoremmalle. Se urani päättyy hienoon juhlakonserttiin Porvoon tuomiokirkossa.